Hölkät viikolla 4

Tämä viikko on ollut suoraan sanottuna täynnä sitä itseään. Täyttä paskaa kaikki kolme treeniä! Nyt en vaan enää tarkkaan osaa määritellä edes mistä syystä. Tarkoituksena oli juosta maanantaina kevyt kymppi, keskiviikkona puolimara ja sunnuntaina tai lauantaina kevyt kymppi. Keskiviikon puolimara oli määrä juosta ulkona, koska lämpötilakin laskisi sopivasti. Laski kyllä, mutta lumipyry vei miehen sisätiloihin.

Ruokailut olivat jotakuinkin kunnossa ja verensokerit samoin. Nukuttu on normaalisti, eli aika hyvin. Kaikesta huolimatta rintaa painoi keskiviikkona jo vitosen jälkeen isosti ja sunnuntaina oireilu alkoi hieman ennen kymppiä. Näin paskalta ei ole tuntunut juokseminen ikinä! Oire tuntui rintalastassa painostavana. Ei lihaksessa, eikä keuhkoissa. Silti paikoin hengittäminen tuntui raskaalta.

Sairastin flunssan puolitoista viikkoa aikaisemmin, joten mitä suurimmalla todennäköisyydellä tuo iski jälkijättöisesti vielä tässä vaiheessa. Aluksi olin hieman epäileväinen tähän syy-seuraus -suhteeseen, mutta työtoverini sairasti suunnilleen samalla aikataululla ja kertoi samoista oireista. Erityisen epäileväinen olin siksi, että olin jo ehtinyt juoksemaan pari ihan onnistunutta lenkkiä vailla suurempia murheita.

Jospa seuraava viikko kaiken voisi muuttaa. Muutoin alkaa huolestuttamaan.

Sinne päättyi tämän viikon treenit. Roskikseen.

 

Tällä viikolla hölkätty (ja liian paljon kävelty):
Ma: 10km juoksumatolla / 1h 11min (juoksu/kävely)
Ke: 10km juoksumatolla / 1h 17 min
Su: 21,1km juoksumatolla / 2h 59 min

Hölkät viikolla 3

Flunssan jälkeen paluu hölkälle oli mainio, eikä suurempia jälkitautejakaan ollut. Sen sijaan duunissa oli keskiviikosta lauantaihin sellainen hulabaloo, että mitään mahdollisuutta ei juoksemaan ollut. Tästä johtuen treenikerrat jäivät kahteen.

Tällä viikolla hölkätty:
Ti: 10km juoksumatolla / 1h 7 min
Su: 10km juoksumatolla / 1h 6 min

Täällä minä haluaisin juosta – osa 1: Los Angeles

Koska treenikausi on pitkä ja talvi vielä pidempi, niin erittäin paljon tulee vietettyä aikaa koneella tutustuen erilaisiin maraton-tapahtumiin meillä ja muualla. Etenkin tulee tutustuttua tapahtumiin muualla. Erittäin aktiivisen verkossa juoksemisen myötä olen laatinut oman bucket list -tyyppisen suunnitelman tapahtumista joihin haluaisin jossain vaiheessa lähivuosina päästä juoksemaan. Sanomattakin on selvää, että Lontoo, New York tai Boston olisivat uskomattoman hienoja, mutta näillä kyseisillä juoksutapahtumilla on myös aikarajat sitä luokkaa, että jäävät minulta saavuttamatta. Tästä johtuen listaukseni onkin laadittu suhteutettuna omaan rajallisuuteeni.

En ole tässä vaiheessa täysin varma montako osaa tämä artikkelisarja tulee käsittämään, mutta senhän näkee kun aikaa kuluu. Ehkäpä tilanne on sama kuin matkailussa ylipäätään, eli uusia ja mielenkiintoisia kohteita löytyy aina vaan lisää. Mutta laitetaan homma käyntiin ensimmäisellä kohteella.

LAMarathon

Täällä minä haluaisin juosta osa 1 – Los Angeles – LA Marathon
Olen kerran ollut sattumalta Losissa maratonin aikaan vuonna 2013, mutta sen lähemmäksi en tapahtumaa ole vielä toistaiseksi päässyt. Harkitsin kieltämättä Losia keväälle 2017, mutta kalenterista ei löytynyt riittävästi tilaa matkalle suuren meren taakse.

Reitin profiili on paikoin mäkinen, mutta alussa ja lopussa on paljon myös loivaa alamäkeä. Startti Dodgersin stadionilta ja maali valtameren rantaan, joten olosuhteet ovat kieltämättä hienot. Väliin mahtuu myös Chinatown, Hollywood ja muutamia muita tunnettuja maamerkkejä.

Valtava tapahtuma joka juostaan valtavan kokoisessa kaupungissa, mutta järjestelyistä ei ole pahemmin ristiriitaista palautetta ole kuulunut. Vuonna 2013 katselin auton ikkunasta loppupään juoksijoita, joita valui ripotellen omaan laahustavaan – eli meikäläisen – tahtiin. Viimeisistä löntystelijöistä huolimatta kannustusta riitti edelleen ja amerikkalaiseen malliin se oli kovaäänistä ja näkyvää.

Nenä juoksee – minä en

Flunssaa tuntuu tällä hetkellä olevan liikkeellä laajemminkin. Sen tarkempaa faktatietoa ei epidemioista minulla ole, mutta havaintoni perustuvat lähinnä ystävieni päivityksiin sosiaalisessa mediassa. Olen saattanut altistua tälle epidemialle, koska työpaikallanikin on muutama taudin uhri sairaslomapäivillä flunssan ja kuumeen vuoksi ollut. On myös saattanut käydä niin, että olen itse itselleni taudin hölmöillyt. Omaa tyhmyyttäni.

Kaksi viikkoa sitten menin sanomaan ääneen ajatuksen, että puolentoista vuoden aktiivisemman juoksuharrastamisen aikana en ole ollut kertaakaan varsinaisesti kipeänä. Ajattelin juoksemisen nostaneen vastustuskykyäni sen verran, että olen mukavasti turvassa myös tämän talven ajan. Ja tässä sitä nyt sitten ollaan sohvalla yhdessä nenäliinojen kanssa ja visusti peiton alla. Osittain kylläkin myös siitä syystä, että on vapaapäivä.

Mieleeni heräsi myös ajatus, että voiko heikentynyt vastustuskyky johtua siitä, että en ole pariin viikkoon juossut lainkaan ulkona?

Tunnustan rakkauteni. Juoksumatolle.

IMG_3118

Jouluna sain lahjaksi kuntosalikortin kolmeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen minua ei ole ulkona lenkillä näkynyt. Kertaakaan en ole ulos lähtenyt, mutta mielestäni hyviä perusteluja on riittänyt joka viikko. Tai oikeastaan tasan yksi perustelu: sää. Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana käynyt lenkkeilemässä erittäin vaihtelevissa sääoloissa, joten liian herkkähipiäisenä en itseäni pidä. Miksi en sitten hanki talvijuoksua varten nastakenkiä ja pysyttele ulkona? Ehkä elämässä sekin vaihe vielä koittaa, mutta jos maa ei ole jotakuinkin tasainen, niin juokseminen ei kiinnosta.

Nyt olen ollut sisätiloissa jo niin pitkään – tarkemmin sanottuna kymmenen viimeistä treeniä – että ulos olisi varmaan jo pakko lähteä, ennen kuin kynnys kasvaa liian suureksi ja totun vain mattoon. Lähipäivien sää kieltämättä vaikuttaa siltä, että ulos voisi hyvillä mielin siirtyä. Pakkasta noin neljä astetta, ei suuria lumimyrskyjä ja maa ei vaikuta olevan kovinkaan liukas. Lisäksi lähiaikoina olisi jälleen aika juosta treeninä puolimaraton, joten ulos olisi lähdettävä senkin vuoksi.

Vihaan kylmää ja talvea huolimatta siitä ovatko varusteeni viimeisen päälle talveen sopivat vai eivät. Lämpökerrastot ja muut tekevät juoksusta siedettävää, mutta en siltikään siitä missään nimessä nauti. Eihän se juoksumatolla rehkiminen missään nimessä ole rinnastettavissa kesään, mutta ainakin saa shortsit jalassa pistellä menemään. Huomattavasti helpompi on ainakin pukeutua kuin talvipakkaseen.

En luota ihan 100% maton tilastoihin, mutta tuskin kymmenen juostua kilometriä matolla kuitenkaan kahdeksaa kilometriä ulkona vastaa. Sanotaan, että matolla juoksu olisi helpompaa, mutta mene ja tiedä. Jos reilun tunnin matolla juoksee, niin hiki tulee ja jätkä väsyy. Se lienee se perimmäinen tarkoitus joka tapauksessa.

Hölkät viikolla 1

Eikös tammikuun alusta ole tarkoitus aloittaa aina uusi elämä ja aloittaa liikkuminen siihen tahtiin, että kroppa huutaa armoa. Ehkä en nyt ihan niin tiukkaan aloittanut, mutta tahdikkaasti joka tapauksessa. Vuoden viimeisen päivän päälle vielä kolme päivää putkeen höyläsin uutta salikorttia, joten rasitustaso nousi kropassa heti kivasti.

Vuoden ensimmäisellä viikolla täyttyi asetettu viikkotavoite kilometrien myötä kivasti, joten viikko onnistui kokonaisuudessaan kivasti.

Tällä viikolla hölkätty:
Ma: 4km intervalli juoksumatolla / 27 min
Ti: 10 km juoksumatolla / 66 min
Ke: 10 km juoksumatolla / 66 min
La: 10 km juoksumatolla / 67 min

Kilometrit verrattuna viime vuoteen: 34 km – 24,6 km = +9,4 km

Finlandia Marathon 2017 – Saamarin kevyttuotteet!

Rooman keväisen mukulakivisadepäivä-tapauksen jälkeen oli selvää, että joku seuraava tavoite piti juoksun suhteen asettaa mahdollisimman nopeasti, jotta kesä ei menisi ihan ilman juoksemista. Työkiireiden ja erinäisten lomamatkojen jälkeen noin kaksi viikkoa vierähti ilman treenejä, ennen kuin tennarit vedin jälleen jalkaani.

Syksyllä kisojen suhteen tarjontaa oli ihan mukavasti. Ulkomaille ei bujetti antanut myöten, mutta entinenb kotikaupunkini Jyväskylä tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Finlandia Marathon syyskuussa kuulosti aikataulullisesti järkevältä, vaikka kesän aikana en kolmea kertaa viikossa pääsisikään mitenkään juoksemaan. Luotin talven aikana tehtyyn pohjatyöhön, vaikkakaan sen hedelmiä ei Roomassa päässyt poimimaan.

Kesän aikana juoksin  keskimäärin kahdesti viikossa ja ylläpidin kuntoani.  Juoksin harvemmin, mutta pidemmin, joten kilometrejä kertyi ihan mukavasti. Viimeinen pitkis (30km) sujui huomattavasti paremmin kuin Roomaa varten, joten luotto onnistuneeseen kisasuoritukseen oli hyvä. Omaan tasooni suhteutettuna siis.

Ihan ensimmäisenä pitää kehua Finlandia Marathonin järjestelyjä, jotka toimivat erinomaisesti. Ennakkotiedotus, ilmoittautuminen, saapuminen ja kaikki muut perusasiat toimivat kiitettävästi. Samoin reitti oli mielestäni mukava, vaikka joidenkin mielestä neljä kierrosta tuntuu tylsältä. Ehkäpä Vaajakosken moottoritien viereisellä jalkakäytävä/pyörätiellä juokseminen sitä olikin, kokonaisuudessaan ei reittiä voi moittia. Tuotepussi oli myös kiitettävän kookas.

No menikö minulla sitten hyvin? No ei mennyt! Lopputuloksena oli DNF, joten matka jäi tällä kertaa kesken. Ennakkoinfossa luki urheilujuomana käytettävän Dexal Light -urheilujuomaa, joka sisältää hiilihydraatteja 3,7 / 1dl. Normaalisti käyttämissäni urheilujuomissa (esim. Leader) hiilihydraattimäärä on ollut noin 8 / 1dl. Tässä kohtaa joku viisaampi olisi tajunnut tämän saattavan aiheuttaa ongelmia, mutta itse ajattelin kuitata tilanteen geeleillä ja laskemalla aamulla pistettävän pitkävaikutteisen insuliinin määrää reilusti vielä Rooman tilanteesta. Roomassahan minulla ei tullut verensokerin suhteen lainkaan ongelmia.

DSC_0844

Verensokeritaso oli lähdössä hyvällä tasolla, eli todella korkealla. Diabeetikoilla tuntuu olevan aika erilaisia käytänteitä siihen miten ylläpitävät sokeritasapainon suorituksen aikana, joten mielestäni ei voida sanoa mikä tapa on ehdottomasti oikea tai väärä. Osalla korkealle nousseet sokerit aiheuttavat väsymystä ja haittaavat näin ollen urheilusuoritusta, mutta itselläni ei tätä ongelmaa ole ollut.

Lähdössä siis sokerit olivat korkealla, noin 19mmol/l. Ensimmäisen kierroksen aikana otin juomapisteillä urheilujuomaa noin 2dl kullakin. Ensimmäisen kierroksen päätteeksi sokerit alkoivatkin tulla ropisten alaspäin. Kolmentoista kilometrin kohdalla lukema oli 8,9mmol/l ja FreeStyle Libre ilmoitti suunnan olevan edelleen alaspäin. Tästä alkoikin geeli-banaani -show, jonka avulla yritin pelastaa sen mitä pelastettavissa vielä olisi. Keskittyminen ei ollut lainkaan juoksussa vaan sokereissa. Sokerit sain pidettyä noin 6mmol/l -tasolla, mutta ainoastaan rajulla geeli- ja banaanitankkauksella. Se rumba tuli päätökseen noin 25km -kyltin kohdalla, kun vatsalaukku ilmoitti ettei ole enää halukas ottamaan vastaan mitään. Eli eihän millään pysty sulamaan yletön määrä banaaneja juoksun aikana, joten oksennus, vitutus ja keskeytys oli edessä.

Siinä sitä juomaa oli tarjolla, mutta hiilihydraatteja olisin kaivannut enemmän.
(Kuva: Jyväskylän ladun valokuvauskerho)

Kyselin muilta diabeetikoilta mielipiteitä tilanteeseeni, mutta kommentit vaihtelivat laidasta laitaan. Jokainen peilasi tietysti tilannetta omaansa ja kuten edelläkin jo mainitsin, niin täysin nämä eivät ole keskenään verrannollisia.

Vauhtia kaverin kanssa pidimme ihan suunnitellulla tasolla. Ehkä hieman kovempaa menimme kuin mitä kuntoni olisi antanut myöten, mutta toisaalta ero vaikkapa 30km:n harjoittelulenkillä mentyyn vauhtiin oli hyvinkin pieni. Niin pieni, että ei sen ainakaan vatsalaukkuun olisi pitänyt vaikuttaa.

Mutta oppia ikä kaikki tämäkin. Mitä siis opin? Light-juomilla en lähde enää koskaan juoksemaan. Keskeyttäminen oli loppujen lopuksi oikea teko, vaikka ketutuksen määrä olikin valtava. Tuntui todella pahalta olla maalialueella odottamassa kaveriani maaliin ja samalla katsella kaikkia juoksijoita jotka saivat urakkansa päätökseen. Osa helpon näköisesti ja osa vähemmän helposti. Maaliviivalla – tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä – tuli taas tirautettua kyyneleet, mutta tällä kertaa eri syystä kuin yleensä.

Prahassa sitten taas maaliin asti.

Tervetuloa vuosi 2018

Vuosi vaihtui ja nyt on jälleen nollattu trippimittari. Viime vuonna mittariin kertyi juoksuja yhteensä 1328 km. Lukema on minulle ihan hyvän suuruinen, mutta vuoteen mahtui myös kausia jolloin ei tullut juostua juuri mitään tai sitten hyvinkin satunnaisesti. Tästä johtuen tavoitteita tälle vuodelle voisi asettaa hieman ylemmäksi.

Päätavoite on luonnollisesti Prahan maraton toukokuussa, jolloin haussa on jälleen kerran se ehjä, terveellinen ja ennen kaikkea läpi hölkätty juoksu. Aikatavoitteita ei edelleenkään ole tarpeen laittaa, koska suorittamisen laadun mukana se aikakin kyllä paranee. Olen tällä kaudella pitänyt harjoittelussa ohjenuorana 3x 10 km treenitahtia, joten sen mukaan vuonna 2018 voisi mittariin kertyä 1500 km.

Kun tasaiseen hölkkäilee tuon suunnitelman mukaan ja välillä tekee keskivartalolle harjoituksia salilla, niin sen myötä painokin saadaan vähän kääntymään laskuun. Loppuvuoden osalta syöminen ei ollut ihan niin terveellistä ja tasapainoista kuin olisi tarpeen ollut, joten siinä parannettavaa riittää. Viime vuonna Rooman maratonille starttasin . noin 97 kg painoisena ja tällä hetkellä paino on noin 100 kg, joten lopputalven ja kevään aikana tuon pari kiloa voisi pudottaa, niin ei Prahassa tarvitsisi kantaa mukanaan noita kiloja. Muutoinkin kun on riittävästi kiloja kannettavana.

Ei näitä uudenvuodenlupauksina kannata pitää, vaan lähinnä strategisina suunnitteluina.

Täysin epärealistinen kuva, koska eihän noilla kengillä kannata juosta!